BH JK2 HK1 Zhamanen Jietna "Salli"
16.7.2006 - 9.11.2010
HD B/B ED 0/0
ECVO eyetest clear CSNB clear
Isä: EUVV-06 Oustic Junior du Val de Morteau
emä: CIB & FI & SE Mva BH JK3 Gi-Lady Velvet Moravia Campanella
LT/charactertest: 170p +++
Kokeet: BH JK2 HK1 toko 2 x alo1
Näyttelyt: 2x varasert PN2
Kasvattaja: Mariia Touronen, Sastamala
KoiraNet
"Vaikka on tähtiä tuhansittain,
minulle on niistä yksi vain"
Tulisieluinen Salli. Minun oma rakas charbonnetyttöni. Salli oli oma valintani Gipsyn J-pentueesta, pieni särmäkkä narttupentu, josta haaveilin ja odotin emänsä kaltaista harrastuskoiraa itselleni. Eikä tarvinnut pettyä, Salli oli jopa paljon enemmän. Se oli ystävällinen ja avoin, taistelutahtoinen ja saalisviettinen jalkapallohullu. Helpointa ja nautittavinta Sallin kanssa oli tottiksen rakentaminen ja reenaaminen, se oli viettikestävä ja siten helposti motivoitavissa eikä passivoitunut koskaan, pienistä pakotteista se vaan yritti aina enemmän. Jälkikoulutus sensijaan aiheutti päänvaivaa, vaikka se oli ahne, niin se oli myös emänsä tapaan hyvin riistaviettinen. Riistaeläinten, hirvien ja porojen hajut ja jäljet tahtoivat viedä nenän mennessään. Ja valitettavasti lopulta myös hengen.
Hakukoirana ilmavainua ja pallohulluutta hyödyntäen Salli pääsi elementtiinsä. Uskonkin, että pk-haku olisi ollut Sallin tulevaisuuden laji jopa käyttövalioon asti.
Laumakoirana Salli ei ollut helppo. Se oli ns resurssiaggressiivinen, omisti ja puolusti terävästi lelujaan, makuupaikkaansa, luitaan..emälleen Gipsylle se ei koskaan riitaa haastanut mutta vain kaksi vuotta vanhemmalle Rastalle kylläkin. Nämä tytöt olivatkin toisinaan tukkanuottasilla. Rähinän tai tappelun jälkeen ne kyllä mahtuivat sulassa sovussa samalle sohvalle, kummallinen ystävyyskaksikko kertakaikkiaan.Onneksi Rasta sopeutuvaisena ja koirienkieltä hyvin 'puhuvana' ja tulkitsevana osasi useimmiten väistää kiihkeää ja helposti kuumuvaa 'pikkusiskoaan'.
Salli kuoli 4-vuotiaana jäätyään auton alle kotimökkimme tuntumassa. Se syöksyi metsäkauriin perässä maantielle ja kuoli välittömästi törmättyään autonkeulaan. Sallin menetys on ollut minun elämän kovin paikka.
Niin paljon mahtui neljään vuoteen, reenejä, koulutuksia, kisoja ja kokeita, uusia ystäviä ja harrastuskavereita. Ja niin paljon jäi tekemättä, kokematta, monia haaveita toteutumatta.
HD B/B ED 0/0
ECVO eyetest clear CSNB clear
Isä: EUVV-06 Oustic Junior du Val de Morteau
emä: CIB & FI & SE Mva BH JK3 Gi-Lady Velvet Moravia Campanella
LT/charactertest: 170p +++
Kokeet: BH JK2 HK1 toko 2 x alo1
Näyttelyt: 2x varasert PN2
Kasvattaja: Mariia Touronen, Sastamala
KoiraNet
"Vaikka on tähtiä tuhansittain,
minulle on niistä yksi vain"
Tulisieluinen Salli. Minun oma rakas charbonnetyttöni. Salli oli oma valintani Gipsyn J-pentueesta, pieni särmäkkä narttupentu, josta haaveilin ja odotin emänsä kaltaista harrastuskoiraa itselleni. Eikä tarvinnut pettyä, Salli oli jopa paljon enemmän. Se oli ystävällinen ja avoin, taistelutahtoinen ja saalisviettinen jalkapallohullu. Helpointa ja nautittavinta Sallin kanssa oli tottiksen rakentaminen ja reenaaminen, se oli viettikestävä ja siten helposti motivoitavissa eikä passivoitunut koskaan, pienistä pakotteista se vaan yritti aina enemmän. Jälkikoulutus sensijaan aiheutti päänvaivaa, vaikka se oli ahne, niin se oli myös emänsä tapaan hyvin riistaviettinen. Riistaeläinten, hirvien ja porojen hajut ja jäljet tahtoivat viedä nenän mennessään. Ja valitettavasti lopulta myös hengen.
Hakukoirana ilmavainua ja pallohulluutta hyödyntäen Salli pääsi elementtiinsä. Uskonkin, että pk-haku olisi ollut Sallin tulevaisuuden laji jopa käyttövalioon asti.
Laumakoirana Salli ei ollut helppo. Se oli ns resurssiaggressiivinen, omisti ja puolusti terävästi lelujaan, makuupaikkaansa, luitaan..emälleen Gipsylle se ei koskaan riitaa haastanut mutta vain kaksi vuotta vanhemmalle Rastalle kylläkin. Nämä tytöt olivatkin toisinaan tukkanuottasilla. Rähinän tai tappelun jälkeen ne kyllä mahtuivat sulassa sovussa samalle sohvalle, kummallinen ystävyyskaksikko kertakaikkiaan.Onneksi Rasta sopeutuvaisena ja koirienkieltä hyvin 'puhuvana' ja tulkitsevana osasi useimmiten väistää kiihkeää ja helposti kuumuvaa 'pikkusiskoaan'.
Salli kuoli 4-vuotiaana jäätyään auton alle kotimökkimme tuntumassa. Se syöksyi metsäkauriin perässä maantielle ja kuoli välittömästi törmättyään autonkeulaan. Sallin menetys on ollut minun elämän kovin paikka.
Niin paljon mahtui neljään vuoteen, reenejä, koulutuksia, kisoja ja kokeita, uusia ystäviä ja harrastuskavereita. Ja niin paljon jäi tekemättä, kokematta, monia haaveita toteutumatta.